maanantai 28. heinäkuuta 2014

Neuloo neuloo!

Koskaan ennen en ole käyttänyt samaa neuleohjetta kahdesti, se nyt vaan olisi kovin tylsää! ( No okei, lapasia tms. pientä olen saattanut tehdä useamman samanlaisen, sellaisia ei voi millään muistaa...) Mutta nyt löytyi ohje, joka miellyttää sen verran, että oli pakko käyttää sitä uudestaan!

Kolmisen vuotta sitten nimittäin tein Sandra(No.04/2011)-lehdessä olleen mekon, josta sittemmin kehkeytyi yksi lempivaatteistani. Ahkerasti olen mekkoa kesäisin käyttänyt, vilahtaahan se myös ainakin yhdessä aikaisemmista teksteistäkin, täällä!




Tänä kesänä päätin, ettei yksi mekko riitä, toinen oli saatava! (tai siis onhan minulla mekkoja vaatekaappi täynnä, mutta ei lempparimekon voittanutta!) Ei muuta kuin suorinta tietä lankaostoksille! Valkoinen mekko on tehty Novitan Kotiväestä ja täytyy todeta, että lanka ei ole mennyt miksikään ahkerasta käytöstä ja lukuisista pesuista huolimatta. Kotiväen värikartasta ei kuitenkaan tällä kertaa löytynyt mieluisaa väriä, joten päätin tehdä uuden mekon suurin piirtein samanpaksuisesta Hjertegarnin Diamond Cottonista. Saa nähdä, miten ko. langalle kulutuksessa käy.

Aavistuksen verran lyhyeksi tämä uusi mekko jäi, mutta uskon (ja toivon) sen käytössä hieman venyvän.






Ja koska yksi neuletyö tuli valmiiksi, saa aloittaa uuden! Niinpä eilen puikoille pääsi keväällä ostamani mm. pellavaa ja bambua sisältävä lanka (Hjertegarn: Arezzo Lin). Tarkoituksena olisi tehdä syksyksi lyhythihainen neuletakki.



Sen verran haastavan neulekuvion tulin tällä kertaa valinneeksi, että epäilen, mahtaako deadline vähän venyä (kunhan nyt ei ihan ikuisuusprojektiksi asti). Kyseisessä pitsineuleessa kavennuksia ja langankiertoja tehdään sekä työn oikealla, että nurjalla puolella, ja kohtalaisen tarkkana saa koko ajan olla (ei siis sovellu leffankatselutyöksi kovinkaan hyvin). Jo ensimmäisten 15 kerroksen aikana minun ja neulekuvion välille oli kehkeytynyt (luultavasti yksipuolinen) viha-rakkaus -suhde! Toisaalta rakastan haastetta, mutta toisaalta: onhan se nyt perhanan ärsyttävää, kun ei työn nurjallakaan puolella saa höllätä!!!

Huovutuskokeilu

Sain tuossa muutama ilta sitten idean kokeilla, mitä tulee, kun huovuttaa pesukoneessa helmiä käyttäen kahta eriväristä lankaa. Yksiväriset helmet kun aikoinaan onnisuivat yllättävänkin hyvin.

Muutaman pesukoneeseen laitettavista pienistä keristä tein kokonaan kahdellä värillä (vasemmanpuoleisin ja alin sinivalkoinen helmi sekä molemmat siniharmaat), muut tein ensin yhdellä värillä ja lopuksi kiepautin muutaman kerran toista väriä ympärille.

Eipä niistä nyt kovin kummoisia tullut. Vähän muotopuliakin ovat, mutta se johtuu vain ja ainoastaan siitä, että olin liian innokas näkemään lopputuloksen, enkä malttanut olla huolellinen pujotellessani helmiä sukkahousujen sisään.

Ehkäpä noille jotain virkaa joskus on.

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Rahiprojekti etenee

Kuten otsikosta näkee, on rahiprojekti mennyt taas pienen askeleen eteenpäin! Tänään nimittäin ostin ontelokuteet rahia varten. Päädyin lopulta tummanharmaaseen, jottei rahi olisi kovin arka tahroille tms. Edelleenkään minulla ei ole harmainta aavistustakaan siitä, kuinka paljon ontelokudetta neulottuun rahiin tarvitaan. Päätin kuitenkin, että reilu 2kg saa luvan riittää.


Mutta mutta!! Mikäs se siinä ontelokuteiden alla pilkistää? Seuraava (ikuisuus?)projekti tietysti, rahi kun on jo hyvällä mallilla (vai onko?). Tuli nimittäin kudehakureissulla käytyä myös kirpputorilla. Kirpputorilta olimme katselemassa käytettyjä huonekaluja, sillä olen vihdoin ja viimein saamassa tahtoani läpi "neulenurkkauksesta". Jaa, että mikäkö se sellainen on? No sellainen, jossa on senkki/kaappi/vitriini/lipasto/tms. (tai kaksi) lankoja varten, nojatuoli (mukava sellainen), rahi, virkattu matto, lattiavalo (jotta pimeälläkin näkee) ja kaikki tietysti 50/60- luvun hengessä. Siinä sitten kivasti neuloisin ja virkkaisin kaiket illat, ai että! Vaikka ehkä meillä on vielä hieman eriävät mielipiteet tuosta nurkkauksesta...


Mutta sainpahan ainakin ostaa pienen jakkaran. Jakkara maksoi 10€ ja sen päällisenä oli ihanaakin ihanampi, itsetehty kirkuvan punainen karva(juu, karva!)päällinen. Päällinen oli niin ihana, että se lensi roskikseen jo kirpputorin parkkipaikalla ja jäljelle jäi vain vaahtomuoviraakile.


Jokin tuossa jakkaran sirossa muotokielessä vaan miellyttää silmää. Yhtään en tiedä, miltä vuosikymmeneltä tuo mahtaa olla, mutta muotonsa puolesta se sopii tulevaan nurkkaukseeni. (Huomaatteko, olen jo päättänyt, että sellainen nurkkaus tulee!) Sen verran paljon jakkara on käytössä kulunut, että siitä on tullut melkoisen kiikkerä. Mutta ajattelin, että jos sen jalkoja vähäsen lyhentää, niin siitä tulee mainio jalkarahi.

Päällisen jakkaraan meinasin neuloa, jos vaikka rahiin varatusta ontelokuteesta jää vähäsen yli. Taikka sitten käytän paksuhkoa puuvillalankaa. Törmäsin jokin aika sitten Claire-Anne O'Brien:n neulottuihin jakkaroihin, ovat aivan kertakaikkisen ihania! Niistä tämän innostukseni neulottuun jakkaraan sainkin!





P.S Kesä on parhaimmillaan, mutta ukonilma ja sen sadekuurot saa minut aina haaveilemaan kunnon syysmyrskyistä ja lämpöisistä villa-asusteista. Niinpä päätin, että on aika tehdä säärystimet! Lanka on Svarta Fåret: Let's Knit. Koon 2,5 puikot ovat bambua, vaikka en yleensä bambuisia tykkää käyttää, kun ovat mielestäni liian kevyet. Ohuella villalangalla neulomiseen bambupuikot kuitenkin sopivat.


Lankaa on mukava neuloa ja värit ovat mieluista. Ainoa miinuspuoli on, että lanka värjää tummilta osiltaan melkoisen paljon. Sekä puikot, että vasemman käden etusormi (se, jolla lanka juoksee) ovat neulomisen jäljiltä kovin tummat.

lauantai 19. heinäkuuta 2014

Lomailua!

Kaksi viikkoa lomaa työstä (siis siitä oikeasta) on takana, kaksi vielä edessä. Blogista olen pitänyt lomaa jo paljon pidempään, suorastaan laittoman paljon! Mutta eipä ole mieli tehnyt istahtaa koneen eteen, kun voi olla ulkona ja neuloa... Mutta koitan(!!) parantaa tapani ja istua kököttää tietokoneella vähän useammin!


Kovasti olen lomallani kaikenlaista koittanut väkertää, kuluttanut jopa jämälankavarastojani! Päätin nimittäin käyttää virkatusta topista ylijääneitä viittä kerää Primavera Cottonia  (joo, ostin vähän liikaa lankaa, mutta kun en lainkaan osannut arvioida kuinka paljon lankaa kuluu virkattuun toppiin!) kesäkassiin. Niinpä aloin ihan summamutikassa virkata kassia kaksinkertaisesta langasta ilman mitään sen kummeempaa suunnitelmaa. Puiset kahvat olin kyllä hankkinut jo aiemmin ja käytin niitä apuna hahmotellessani kassin mittasuhteita.


Lopputulos on kuin onkin juuri sen näköinen, että mitään suunnitelmaa ei ollut. Kassista piti tulla muhkea ja pyöreä, mutta sen sijaan suu-aukosta tuli aivan liian kapea (hyvä kun käsi mahtuu sisään), ja kassi on roikkuu vetelänä... Höh! Ja mikäli mahdollista, tuntuu että suu-aukko on jopa kaventunut entisestään sinä aikana, kun kassi on lojunut käyttämättömänä! Kahvat näyttävät siltä, kuin eivät koskaan olisi kassiin sopineetkaan. Jaa, että miksi en tee suu-aukkoa uusiksi? Ei kuulu meikäläisen lempipuuhiin tuo valmiin korjaaminen. Kerran epäonnistunut, aina epäonnistunut! Ettäs tiedätte.






Jämälankojen tuhoamisen lisäksi olen koittanut keskittyä myös keskeneräisiin töihin. Niinpä ensimmäisellä lomaviikolla sain valmiiksi kauan työn alla olleet neljä pöllökranssia, ja nyt ne ovat päässeet vihdoin ja viimein uusiin koteihinsa.


Myös yksi nk. ikuisuusprojekteista on edennyt, jipii! Neulottu rahi, tai oikeastaan sen täyte, on nimittäin saanut lopullisen muotonsa. Vaahtomuovi lojui ensin pitkän aikaa olohuoneen nurkassa, josta se jonkin ajan päästä siirrettiin vintille. Vaahtomuovipalan muotoilu litteäksi palloksi oli homma, josta minulla (tai "apurilla") ei ollut hajuakaan, miten se onnistuu. Niinpä sen muotoilu vain jäi ja jäi. Mutta nyt otin itseäni niskasta kiinni (pienellä avustuksella!) ja loppujen lopuksi leipäveitsi osottautui loistavaksi työvälineeksi ko. hommaan.

Siinä se nyt on, jälleen olohuoneen nurkassa. Nyt se odottaa enää vain päällistään... Paitsi, että se päällinen pitää ensin tehdä... Oikeastaan, ensin pitää ostaa ontelokuteet päällistä varten... Eipäs, kun ensin pitää päättää, minkä värinen rahista tulee ja selvittää, kuinka paljon ontelokudetta rahiin kuluu... Huh, rahi taitaa olla valmis - sanotaanko vaikka - IKUISUUDEN päästä!!!





Pääsin myös toteuttamaan itseäni kirjomalla, kun pieni rekkafani toivoi syntymäpäivälahjaksi ikiomaa tyynyliinaa. Hetken aikaa sain hakea, että löysin kaapin perälle hylätyt kirjontalankani, kirjonta kun ei lainkaan ole minun juttuni. Ja jälleen oli tämä asia todettava! On se kumma, kuinka ihan jo pelkästään suoralla linjalla pysyminen voi tuottaa vaikeuksia!






Toissaviikkona taloutemme pieneni yhdellä, kun kahdeksanvuotias kaniherramme siirtyi rouskuttamaan porkkanaa (tai mitä muuta mielensä ikinä tekeekään) vihreämmille niityille. Ammottavaa aukkoa täyttämään virkkasin vielä kyseisenä iltana pienen amigurumi-pupun, joka nyt kurkkii ympärilleen olohuoneessa, kunniapaikalla kirjahyllyn päällä. Ohjeen pupuun löysin täältä, ja
lankana käytin mielestäni amigurumivirkkaukseen hyvin sopivaa Hjertegarnin Diamond Cottonia.









P.S Kyllä se mieskin, joka meillä asuu, osaa. Pyysin puista koteloa sukkapuikoille ja sellaisen myös sain!