Pientä tuunausta

Virkatut kukat helmassa: aina hyvä tapa muuttaa mekkoa, jollainen näkyy olevan noin joka kymmenennellä vastaantulijalla päällä, ketjumyymälästä kun on. Eipä löydy samanlaista enää! Nih!

Miehelle löytyi alennusmynneistä halpa pikkutakki arkikäyttöön. Mutta se oli kuulemma liian tylsä  ja vailla mitään erikoista ja silmiinpistävää. (Pitääkö sellaista aina olla??) Noh, tummansiniset napit vaihtoon ja puunapit tilalle. Ja yksi kirkkaan sininen joukkoon. Lisäksi kirjoin käsin napinreiät valkoisiksi. (Läheltä tarkastelua kädenjälki ei alkuunkaan kestä, mutta kaukaa kasottuna napinlävet menevät täydestä kuin väärä raha.) Sisätaskuun piti vielä vaihtaa kirkaan pinkki nappi (Miksi, kysyn minä!) ja merkin tilalle piti kirjailla oma merkki (Kysyn edelleen...) Ja kyllä, tuo kirjoitusvirhe merkissä on tahallinen, koska "se nyt vaan on hauska juttu".

Raitakausi vaan ei rautakausi

Hip hei, täällä ollaan taas. Blogin "kesäloma" venähti ihan laittoman pitkäksi, hyi hyi! Koitetaanpa taas vähän ryhdistäytyä!


Tutkiskelin viime aikoina tekemiäni käsitöitä ja huomasin, että minulla on ollut jokinlainen raitakausi meneillään jo pidemmän aikaa.

Jämälankatöissä raidat on ihan ymmärrettäviä, kuten näissä univillasukissa ja virkatuissa patalapuissa. Ne nyt vaan on niin käytännöllisiä, nuo raidat, kun koittaa jämistä jotain aikaiseksi saada.

Villasukissa vaihtelee vaaleansinisen kanssa jokin monivärinen (mikälie) villalanka. Ei mikään nätti väriyhdistelmä, mutta sukista tulee oudolla tavalla mieleen jokin mustikka-vanilija-sulkaahippu-kermajäätelö. Tai jokin sen sellainen.

Patalaput tein puuvillalankojen jämistä. Virkkasin kiinteillä silmukoilla leveää lieriötä, jonka sitten litistin ja lopuksi virkkasin ympärille koristereunuksen. Noin niinkuin lyhyesti (ja epäselvästi) selitettynä... Mutta siis näin ollen patalapuista tuli kaksinkertaiset, ei pala näpit.


Innostuin myös kutomaan raitaisia kaulahuiveja (onhan nyt sentään kesä).
Liukuvärjätty lanka saa kivan kaverin mustasta langasta.

Tässä kaulaliinassa, (heh, kirjoitin ensin kuolaliina!!) lankana on liukuvärjätty Kunstgarn (Hjertegarn) ja musta Baby Ull (Gjestal). Kunstgarnia meni huiviin yksi kerä eli 100g, Baby Ullista en kuollaksenikaan muista menekkiä... Olisikohan ollut kolme kerää eli 150g??

Huivi on neulottu suljettuna neuleena, jotta se on riittävän paksu ja lämmin (höpö höpö, en vain halunnut neuloa nurjia silmukoita, yök!). Sata silmukkaa, aina kolme riviä yhtä väriä, niin pitkälle kuin lankoja riittää. Sitten vain neulotaan huivin päät umpeen.






Myös tämä tuubihuivi on neulottu suljettuna neuleena. Silmukoita tässä versiossa on yhdellä kerroksella 200. Lopuksi päät on neulottu yhteen tuubin luomiseksi. Liukuvärjätty lanka edelleen Kunstgarnia, musta lanka Novitan Nallea. Jämälangoista kun on, tuli tästä huivista vähän liian pieni, Kunstgarnia oli varastossa vain vajaa kerä. Mutta kyllä se pään yli menee, saa luvan kelvata!

Näiden lisäksi raitaa löytyy myös muutamasta valmistuneesta joululahjasta (KYLLÄ, olen tehnyt joululahjoja!!!) joten niitä en luonnollisestikaan voi vielä paljastaa, hys hys...




P.S. Ostin uuden ompelukoneen!!! Ja pitihän sitä tietysti ompelupöytäkin saada!!

Kyllä taas vaatteiden ompelu maistuu!! Vielä kun vaan osaisi paremmin...

Mallitilkku, kerrankin!

Ostin kuunvaihteessa Berliiniläisestä Lalaine -lankakaupasta nämä kolme herkullista kerää Lana Grossan Musica-lankaa (matkamuistoksi, kuinkas muuten). Päätin jo liikkeessä, että niistä tulee keväinen kaulahuivi. Mutta! Enpä ole vielä raaskinut aloittaa! Pelottaa, että huivista tulee ihan tyhmä. Hukkaan menevät nämä ihanat langat silloin... Voiko lankoihin kiintyä näin paljon?? Ja jos voi, onko se enää tervettä??

Äsken uskalsin jo tehdä pientä mallitilkkua. Taitaa lanka päästä eniten oikeuksiinsa tuossa sileässä neuleessa.

Samaisesta lankakaupasta tarttui mukaan myös kaksi kerää Lang Yarns:n Ella-lankaa. Ehkäpä säärystimiksi..

Viimeisenä Berliinipäivänä törmäsimme valtavaan käsityö/askarteluliikkeeseen nimeltä Idee. Ja pitihän sieltäkin jotain mukan saada R(ico Desing, Essentials lino), tarjouksessa kun kaikenlisäksi olivat!

Paperileikkausta

Olen jo pitkään halunnut kokeilla kauan sitten hankkimani Leikkaa tästä!- kirjan paperileikkausmalleja. Jotenkin vain en ole saanut aikaiseksi, ei viissiin ole ollut riittävän hyvää syytä siihen. Mutta viime viikolla sellainen syy löytyi: Äitienpäivä, mikäs muukaan!!











Päätin ottaa työn alle yhden kirjan yksinkertaisimmista malleista, aikaa deadlineen oli sen verran vähän. Vaan eipä nämäkään kortit niin nopeasti valmistuneet, taisi mennä yhteensä kolme tuntia niiden väkertelyyn..

Muutama jälkiviisas huomautus:
- Ensi kerralla varmista, että askarteluveitsi on tarpeeksi terävä... Vältyt kiukkuraivolta ja kirosanoilta.
- Ensi kerralla kiinnitä huomiota ergonomiaan. Työskentely lattialla risti-istuntoon käpertyneenä saattaa kuulostaa hyvältä, mutta kolmen tunnin jälkeen olet varmasti eri mieltä...
- Ensi kerralla, älä turhaan seuraavana päivänä säikähdä, mikä sinuun on iskenyt. Se on vain rintalihaksesi (kyllä, sinulla on sellainen!), joka on kipeä kolmen tunnin korttiaskartelun jälkeen.

Epäonnistumisista taasen

Muistatteko sen epäonnistuneen neulotun hameen, jonka lopulta annoin äidille villasukkalangoiksi ja vannoin, etten ikinäikinäikinäikinäikinä halua enää sitä nähdä? (Muistinvirkistys löytyy täältä.)

No, näin sen kumminkin. Ei ollutkaan äiti sitä purkanut, oli vaan "vähän" jatkanut sitä pidemmälle.

Yritti tarjota valmiina takaisin, mutta en huolinut, vaikka hieno onkin. Sen verran vielä ottaa päähän kyseinen neule, ettei kestä edes katsella!

Hiljaiseloa blogissa, vaan ei puikoilla!

Viime kerrasta onkin kulunut aikaa jo ihan luvattoman paljon! Jotkut ovatkin jo ehtineet ihmetellä, olenko kokonaan lakannut bloggaamasta, saati neulomasta. Mutta en sentään! Jotenkin vain tämä kirjoittaminen ei tässä keväällä ole maistunut, sehän vie paljon aikaa rakkailta käsitöiltä, tai jotain... Ja kun energiaa kirjoittamiseen alkoi löytyä, tajusin kuinka kauan viime kirjoituksesta oli aikaa, ja kynnys kirjoittaa kasvoi kasvamistaan... "Emmää millää jaksais...", ja sitä rataa. Mutta! Nyt jaksan!

Kuten otsikkokin toteaa, puikoilta (ja koukulta ja, ja...) on kyllä kevään aikana valmistunut yhtä sun toista, blogi-inspiraation puutteesta huolimatta. Seuraavaksi lyhyt katsaus alkuvuoteen:


Alkuvuodesta ei oikein innostanut aloittaa mitään suuritöistä, joten käytin kaiken aikani asusteisiin. Niitä tulikin sitten kirjaimellisesti päästä varpaisiin! Otetaan nyt vaikka järjestykseksi päinvastainen, eli varpaista päähän.

Lopputalvella jäin koukkuun säärystimiin, enkä osasnnut lainkaan enää olla ilman. Lämmittivät niin kivasti nilkkoja etenkin mekon kanssa! Niitä valmistuikin kolmet uudet, kahdet täyspitkät ja yhdet nilkkamittaiset.

 Monivärisissä lankana Schoppel-Wollen Crazy Zauberball (100g) ja mallina oma ohje, joka löytyy täältä.

 Pitsisäärystimissä lankana Garnstudion:n DROPS Alpaca (2x50g) ja näissäkin malli niin ikään omasta päästä. Näistä tosin tuli vähän liian leveät/löysät, en tykkää...

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä valmistuivat yhdestä vajaasta jämälankakerästä Hjertegarn:n Exclusive Alpacaa tälläiset nilkkamittaiset "säärystimet", vai pitäisikö sanoa "nilkuttimet". Jaoin kerän talousvaakaa apuna käyttäen puoliksi ja neuloin samalla ohjeella kuin nuo monivärisetkin, juuri niin pitkälle kuin lankaa riitti. Nopeat tehdä, ja yllättävän kätevät tuollaisissa nilkkureissa, jalka mahtuu kenkään paremmin kuin villasukan kanssa! Suosittelen!



Vaikka säärystimet käytännöllisiä ovatkin, täytyy kotioloissa kuitenkin olla villasukkia riittävästi. Niinpä ostin neljä kerää Hjertegarn:n Basic lankaa, (kaksi turkoosia, yhden liilan ja yhden oranssin), tarkoituksenani tehdä itselleni ja miehelle villasukat, niitä kun koskaan voi olla liikaa! (No okei myönnettäköön, ihastuin lankojen kirkkaisiin väreihin, siksi ne ostin, villasukat nyt olivat aivan toissijainen juttu!)

Ensin tein nuo miehen sukat. Hän vartavasten toivoi niihin peilikuvavärit, jotta tunnistaisi paremmin kumman jalan sukka on kyseessä. (Joo-o, sillä ilmeisesti on väliä. On kuulemma olemassa käsitteet "vasemman jalan sukka" ja "oikean jalan sukka"...) No, aina vain parempi, tuolloinhan kumpaakin väriä kuluu yhtä paljon, kuin muutoin kantapää ja kärki veisi toista väriä paljon enemmän!

Omista sukistani tein kuitenkin samanväriset, vaikka miehellä hyvät perustelut olikin. (tai no,  hyvät ja hyvät...)
Mutta kappas, lankaa jäi vielä vaikka kuinka paljon! Teenpä siis itselleni vielä sukat nro2. Tällä kertaa en jaksanut käyttää talousvakaa kerien puolittamiseen, vaan luotin arviointitaitooni (lue: tuuriini). Pah, liila lanka loppui kesken, olkoon tämä nyt sitten vaikka "vasemman jalan sukka".

 Ei voi muuta sanoa, kuin että hyvin tuli käyettyä kyseiset neljä kerää. Tässä nimittäin se, mitä niistä jäi jäljelle:

Villasukkien jälkeen olin kurkkuani myöden täynnä raitaa ja ohutta lankaa, joten oli pakko tehdä jotain pientä näperrettävää, minkä saisi valmiiksi yhdessä illassa. Siten syntyivät jälleen kerran yhdet Floora-tossut, lankana Novitan Isoveli.

 Yhtenä tylsänä sunnuntaina sain innostuksen näperrellä helmistä avainnauhoja. Ensin valmistuivat nämä kaksi lasihelmistä:

Sitten muistin, että minulla oli (jossain) jemmassa iso kasa värikkäitä puuhelmiä. Tovi etsimistä, ja sitten hommiin. Päätin kokeilla tälläistä kolminauhaista ketjua, jossa olisi kahden kokoisia helmiä. Lopputulos oli yllättävänkin kiva! Tai itse ainakin tykkään kovasti!

Seuraavana päivänä en osannut töissä oikein muuta ajattellaakaan, kuin kotona odottavia puuhelmiä; tuo kolminauhaisen tekeminen kun oli yllättän koukuttavaa puuhaa! Kotiin päästyäni aloin heti tekemään uutta avainnauhaa. Ja joku voisi sanoa, että mopo karkasi ihan vähäsen käsistä...

Lopputuloksena seitsemän avainnauhaa lisää ja viisi (joo viisi!) päivää kestänyt elohiiri vasemmassa silmässä.




Kuten alussa jo totesin, tuli asusteita tehtyä päästä varpaisiin. Hiustenkasvatusta piristämään (se kun nyt vaan on niin tylsää puuhaa) valmistui jokin aika sitten jämälangasta neulottu/virkattu panta. Ja pitihän sitä nyt yksi pinnikin tuunata!

Ystävänpäivänä oli suorastaan pakko muistaa ihania työkavereita. Minähän en leivo (tai jos leivon, niin syömättä jää), joten päätin virkata sydämen. Aluksi oli tarkoitus tehdä ihan sellainen perinteinen, pullea sydän, mutta... hmmm... missäs se anatomian kirja olikaan...

Yritin kehitellä ohjetta sydämen virkkaamiseen, mutta eihän siitä mitään tullut. Luovutin alaonttolaskimon kohdalla.





Loppukevennyksenä mainittakoon vaikka, että jokaisella miehellä pitäisi (kuulemma!) olla virkattu rusetti. Siispä:

Kaikkea minäkin tekemään suostun! Tämänkin ohje on omasta päästä ja lankana jotain jämiä kaappien kätköistä.. Voisin laittaa ohjeen tänne blogiin, vaan enpä luule, että sille kovin paljon käyttöä olisi... :)

Kyllä se mieskin osaa (kuten on aikaisemminkin todettu)!

 Päätin vuodenvaihteen jälkeen haluta uuden jalkalampun olohuoneen nurkkaan. Vanhaa kun olin jo katsellut jostain 90-luvun puolivälistä asti. En vain ollut kaupoista mieleistäni löytänyt.
"Millainen sen sitten pitäisi olla?", kysyi mies.
"Pelkistetty ja tehty puusta." (Okei, ehkä käytin kuvailuun n. 10 000 sanaa enemmän... Ja näytin n. 1000 netin ihmeellisestä maailmasta löytämääni valokuvaa.. Mutta luulen, että tuossa tuo hänen kuulemansa, tai kuuntelemansa kuvailu...)

Seuraavana päivänä mentiinkin sitten puutavara-, johto- ja petsi- ostoksille ja muutamaa päivää myöhemmin olohuoneessamme oli uusi lamppu. Tosin menin tietysti pilaamaan sen heti... Malttamattomana nimittäin yritin kovettaa Hjertegarnin Arezzo Lin -langasta virkkaamaani kupua liian vähäisellä määrällä kankaankovettajaa. Tuloksena epätasaisesti kovettunut kupu, jossa käsiini kuivunut kovettaja näkyy valkoisina laikkuina siellä täällä... Mutta olkoon tuo kupu nyt sen aikaa, että saan uuden tehtyä. Sivutuotteena syntynyt pöytäversiokin ko. lampusta odottaa vielä kupuaan...

Jos ei lasketa tuota pilaamaani kupua mukaan, niin tykkään kyllä kovasti uudesta jalkalampustani.(Anteeksi, lampustamme!!! HUPS, lipsahti!)

Huivi-buumi?

Viime aikoina puikoilta on tullut enemmän huiveja kuin ehdin itse käyttää! Mutta kun niitä on niiiiiin kiva tehdä, valmistuvatkin ihan muutamassa illassa!



Kuun alkupuoliskolla puikoillani oli tämä Inspira-kauluri. Kauluri on malliltaan hieman alaspäin levenevä, jolloin sen voi pukea monella eri tapaa. Englanninkielinen ohje Inspiraan löytyy Ravelrystä, täältä.

Lankana kaulurissa on Garnstudionin Fabel (100g), ja liukuvärjätty Delight (50g). Harmikseni totesin, että tuo Delight oli paikkapaikkoin niin tumma, ettei se juurikaan erotu mustasta taustasta. Mutta kiva siitä silti tuli!




Alkuviikosta sain valmiiksi tämän pirteän, kevätkelejä odottavan kolmiohuivin.  Ohje helppoon, mutta näyttävään Lehmus-huiviin löytyy Ulla -neulelehdestä.

Neuloin oman versioni  Lehmus-huivista koon 4 puikoilla, jotta huivista tulisi mahdollisimman kevyt ja ilmava. Lankana käytin Louhittaren Luolan silkkivillasekoitetta nimeltä Ilmatar. Ostin langan ihan hemmottelumielessä syksyisiltä kädentaitomessuilta. Lankaa kului tähän huiviin yksi kerä (50g). Tyhmyyksissäni ostin lankaa vain tuon verran, isompi huivi jäi siis vain haaveeksi...




Eilen sain päähäni tehdä pitkästä aikaa perinteisen, ainaoikein neulotun kaulahuivin hapsuineen päivineen! Koskakohan olen sellaisen viimeksi tehny? Kymmenen vuotta sitten? Riittääkö edes?
Lankana kyseiseen kaulahuiviin käytin ystävältäni saamani kaksi isoa kerää (Novitan??) villasekoitelankaa. Päätin tehdä ohuita, neljän kerroksen raitoja, koska halusin välttyä langanpätkien päättelyltä. Täytyy sanoa, että raitojen neulominen oli todella koukuttavaa!! "Yksi raita vielä! Tai no, kaksi vielä... Tai..." Juuri tuon koukuttavuuden takia kaulahuivi valmistuikin jo tänään, ja ihan hauskanenhan siitä tuli!

Where,s Waldo? Missä Waldo luuraa?

Näiden lisäksi puikoilla on vielä yksi huivi, ja suunnitelmissa toinen, mutta ei niistä sen enempää, jos vaikka päätyvät Joulupukin konttiin! (Jep, lupasin joululahjapaniikistani selvittyäni tehdä tänä vuonna 1,5 lahjaa kuukaudessa, vaan enpä ole vielä tehnyt ainoatakaan!)